Kulttuuri on kuin vitamiini – sen puutteen huomaa

21. vuosisata kuuluu yksilöille, yrityksille/yhteisöille ja yhteiskunnille, jotka kykenevät johtamaan epävarmuutta ja jatkuvaa muutosta, rakentamaan menestyviä arvoverkkoja ja klustereita sekä ennakoimaan tulevaa monikulttuurisessa ja moniulotteisessa maailmassa. Lännen tieteellinen analyysimaailma yhdistyy aasialaiseen henkiseen kulttuurimaailmaan, intuition ja sisäisen näkemyksen kautta. Itä ja länsi kohtaavat eheässä, elinvoimaisessa Euroopassa.

 

Globaali yhteisö on siirtymässä verkostoyhteiskuntaan, jossa menestyksen edellytys on kansainvälistyminen ja joka pohjaa luovuuteen, inhimilliseen pääomaan ja kulttuuriseen moninaisuuteen. Tulevaisuuden verkostoyhteiskunnassa merkittävin pääoma on intellektuaalinen pääoma; inhimilliset ominaisuudet, tiedot ja taidot, kokemus ja luovuus yhdistyvät kasvattamaan sosiaalista pääomaa auttaen meitä ymmärtämään uudentyyppisiä asiakassuhteita.

 

 Joustavuus, luovuus ja innovatiivisuus ovat edellytyksiä tämän päivän organisaatioille.”

 

Kuten Alan Greenspan Yhdysvaltain liittovaltion tilaa kuvaavassa katsauksessaan jo kaksi vuosikymmentä sitten totesi, että se missä taloudellinen tuotanto koostui ennen isoista fyysisistä tuotteista, kuten teräs, autot ja raskaat puuhuonekalut, niin tulevaisuuden tuotteet ovat ”näkymättömiä”. Materiaalit vaihtuvat ja pienikokoisuus on valttia. Taloudeltakin kun vaaditaan jo luovuutta. Luovan talouden yksi tärkeimmistä elinehdoista on se, että organisaatiot ymmärtävät riittävän syvällisesti oman kulttuuriinsa kehittämiseen liittyvät haasteet. Joustavuus, luovuus ja innovatiivisuus ovat edellytyksiä tämän päivän organisaatioille.

”Megamuuttuvassa” toimintaympäristössä erityyppisten organisaatioiden on kehitettävä vahvaan johtamiseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuva organisaatiokulttuuri, joiden puitteissa luovuus ja innovatiiviset ratkaisut voivat nousta esiin. Scheinilaiseen tyyliin kehitystyö tapahtuu asteittain kolmessa tasossa. Ensimmäinen taso, artefaktien maailma, tuo esille näkyvään muotoon kulttuurin sisäistä olemusta. Se puhuttelee meitä ja sillä voidaan ohjata. Toisen tason keskiössä ovat ilmaistut arvot. Niillä perustellaan yrityksen tarkoitus ja tehtävä. Asiat esitetään mission ja vision kautta ja yksi keskeisistä arvoista tämän päivän yritykselle on esim. asiakaskeskeisyys, joka ilmaisee strategisen painopisteen. Syvin sisin, kolmas taso, vaikuttaa perususkomuksiin ja yhteisiin piileviin oletuksiin. Ne ovat juuri niitä asioita, jotka viime kädessä ohjaavat toimintaa ja sitä tapaa, jolla eri kehittämistapoja arvioidaan.

Määrittelemällä siis syvin sisin, ilmaisemalla ne tarkoituksen ja tehtävän kautta ja hyödyntämällä artefaktien väkevää voimaa voidaan organisaatiokulttuurista tehdä näkymättömästä näkyvää, joka tuo asiat tietoisen toiminnan tasolle. Menetelmiä kyllä löytyy, usein on kuitenkin kysymys siitä, etteivät vallitsevat toimintamallit vielä ota asenteellisesti kaikkea vastaan. Tarvitaankin rohkeita edelläkävijä ihmisiä, joilla on riittävä rohkeus kyseenalaistaa totuttuja toimintatapoja.

 

 Kulttuuriosaaminen tulee nähdä johdonmukaisen johtamiskulttuurin jalostamisena tulevaisuudessa.”

 

Lukuiset verkostot, allianssimaiset yhteydet ja klusteriryppäät vaativat johtamiselta täysin uudenlaisia haasteita. Klusterimallin kehittämisessä yhdistyvät yksityissektori, julkinen sektori ja akatemia. Kaikki kovin erilaisia ryhmiä dynamiikaltaan. Tulevaisuuden maailma, erityisesti Euroopassa on rakentunut monien kielien ja arvomaailmojen yhdistymisestä. Eurooppalainen johtamiskulttuuri muistuttaa ”kulttuurien kuumaa kattilaa”. Erilaisuuksien yhdistäminen vaatii uudenlaisia tapoja toteuttaa ja muuttaa vallitsevia toimintoja. Kulttuuriosaaminen tulee nähdä johdonmukaisen johtamiskulttuurin jalostamisena tulevaisuudessa.

Turun tulevaisuuskeskuksen tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius on todennut, että suurin este Suomen tiellä kohti luovaa taloutta ja kulttuuriosaamisen suurempaa hyödyntämistä on nykyisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten päätöksentekijöiden kykenemättömyys tarttua mahdollisuuksiin, joita uudenlainen yhteistyö voi tarjota. Puuttuu oikeanlaista asennetta, osaamista ja institutionaalista järjestelyä ja resursseja. Tai niitä ei puutu, ne vain ovat väärässä paikassa. Pyrkimys kohti luovaa taloutta lienee lopulta Suomen ainoa mahdollisuus menestyä pitkällä aikavälillä globaalin työn uusjaon ja kiristyvän kilpailun puristuksessa. Vanhoilla keinoilla ja niillä, millä 90-luvun lamasta selvittiin eivät sisällä oikeita välineitä tulevaisuus maailmaan. Wilenius onkin todennut, että ”muutu, ennen kuin sinut pakotetaan”. Uuden luomisessa on korostettava proaktiivista asennetta. Suomella on nyt tässä tilaisuutensa, jää nähtäväksi osaammeko me hyödyntää tämän mahdollisuuden.