Laajasti hyväksytty ajatus on, että nykyinen suunnitteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on välttämätön maamme kansantalouden kannalta, vaikka uudistusta tehdäänkin liian myöhään. Siksi yksi keskeisistä kysymyksistä onkin kustannustehokkuus ja vaikuttavuus keskustelussa mitä priorisoidaan, miksi priorisoidaan ja kuka priorisoi?

 

Priorisointia on tehty aina, kyse on siitä minkälaisia työkaluja ja keinoja käytetään. Yhä selkeämmin pitää nostaa esille se, että uudistus EI ole laman tuote, ei ole kyse vain säästämisestä eikä ole kyse vain hyvinvointiyhteiskunnan selviytymisstrategiasta. On kyse koko kansantaloutemme kestävyydestä. Tätä näkökulmaa ei ole kansalaisille riittävästi tuotu esille.

 

 On kyse koko kansantaloutemme kestävyydestä.”

 

Eri tutkimuksissa on todettu, että Suomessa terveydenhuolto on hyvää, halpaa ja melko oikeudenmukaista ja terveydenhuollon resurssejakin on enemmän kuin koskaan, ja siitä huolimatta ongelmat ovat lisääntyneet. Yleinen oletus on, että  terveydenhuoltomme on kallista korkeista henkilökustannuksista johtuen. Mikä sitten on hyväksyttävä kustannustaso? Käytämme kustannustason tarkasteluun EQ-5D -standardoitua elämänlaatumittaria, jonka avulla arvioidaan sekä terveydentilaa että terveydenhuollon toimenpiteiden tuloksia. Hyväksyttävä kustannustaso vaikuttaa olevan 66 000 euroa/QUALY. Pelkkä kustannustason tarkastelu ei riitä, vaan rakenteiden uudistamisen ja taloudellisen tehokkuuden sekä vaikuttavuuden lisäksi tarvitaan kriteeristön selkeyttämistä eli kuka hoitoon, milloin ja mihin. Laajojen uudistusten edetessä ammattihenkilöstön kustannustietoisuuteen ja johtamiskoulutuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Se, miten kansanterveystyö kunnissa jatkossa hoidetaan on olennaisen tärkeää hahmottaa ja luottamushenkilöillä on oltava riittävä tietotaso päätöksenteon pohjalla, sillä he vastaavat päätöksistään.

 

Terveydenhuollon priorisointia on tehty aina, mutta eksponentiaalisesti nousseita kustannuksista johtuen alkaa hiljalleen havaita keskustelua siitä, että rajansa kaikella. Valinnanvapaus ei tarkoita ”kaikki minulle heti ja parhaasta päästä” –periaatetta. Eri asiantuntijat työryhmät voisivatkin pohtia valinnanvapauteen esimerkiksi luokituksia. D luokka on perustaso, johon kuuluu perustoimenpiteet, joita sairaus edellyttää ja jos asiakas haluaa enemmän, hän maksaa siitä. Ja korkein A luokka on kallein. Tähän pohdiskeluun on nyt oiva mahdollisuus, sillä näyttää olevan laaja yksimielisyys yli puoluerajojen siitä, että sosiaaliturva on seuraavalla hallituskaudella uudistettava.